sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Relic




Douglas Preston & Lincoln Child
1995
473 s./A Tor Book

Tilasin jo aikoja sitten Pendergast-sarjan ensimmäisen osan ja säästelin sitä tarkoituksella New Yorkin matkaa varten. Yhteen jos toiseenkin sarjan osaan on liittynyt vahvasti New Yorkin luonnontieteellinen museo ja koska tiesin, että tulisimme siellä käymään, oli Relic oikeastaan ainoa oikea vaihtoehto matkalukemiseksi. Oikeastihan ehdin kahden viikon matkalla lukea kirjasta noin 100 sivua, joten suurimman osan tarinaa kahlasin kotoa käsin.

Pendergast-sarja on siitä kummallinen tapaus, että sen suomentaminen on aloitettu keskeltä, joten minulta on muutama alkupään teos lukematta. Toisaalta nyt olen tyytyväinen, että olen saanut ensikosketukseni Pendergastiin lukiessani Ihmeiden kabinetti -kirjaa, sillä Relic ei olisi kannustanut minua tarttumaan sarjan muihin osiin ja on vaikea uskoa, että kukaan Pendergast-fani pitäisi ensimmäistä osaa sarjan parhaimpana.

Relic saa aika paljon anteeksi jo siksi, että puitteet kirjan aloittamiselle olivat niin osuvat. Tarina polkaistaan käyntiin murhilla, jotka tapahtuvat luonnontieteellisessä museossa, joten heti alkuun sain vertailla kirjan kuvailuja omiin kokemuksiini kyseisessä museossa. Kirjan tunnelma oli myös ajoittain osuva, sillä mikäs sen hienompaa kuin lukea sateisesta New Yorkista sateisessa New Yorkissa. Kirjasarjan myöhemmissä osissa on paljon kuvailua Riverside Driven alueelta, joka on lähellä luonnontieteellistä museo, mutta Relicissä Pendergast ei vielä asu alueella ja meiltäkin se jäi tällä kertaa näkemättä, mutta ensi kerralla sitten!

Täytyy myöntää, että suurimman osan ajasta tarina oli aivan liian höpsö omaan makuuni. Luonnontieteellisen museon isot kihot käyttäytyivät vailla järjen häivää ja sademetsän uumenista museolle kulkeutunut murhanhimoinen luonnonoikkukin oli vähän liikaa. Pientä pitkästymistä oli havaittavissa kirjan keskivaiheilla ja mielestäni sivujakin olisi voitu karsia tarinasta kymmenkunta. En kuitenkaan katkeroitunut keskiverrosta lukukokemuksesta vaan iloitsen, miten hienosti kirjailijakaksikko on onnistunut viemään sarjaa eteenpäin huonohkosta alusta huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Minä pidän Pendergast-sarjasta hyvin paljon, mutta olen aina silloin tällöin miettinyt, kuinka paljosta olen jäänyt paitsi kun en ole näitä kahta ihan ensimmäistä osaa lukeminut. Kun luin Ihmeiden kabinetin huomasin, miten paljon siinä oli viittauksia "aikaisempiin tapahtumiin museolla", mutta se ei loppujen lopuksi minua niin paljon häirinnyt, kerta tapahtumat eivät olleet liian sidoksissa toisiinsa. Jos joskus nämä kaksi ihan ensimmäistä osaa kävelee vastaan voisin nämä lukeakin, mutta en neljän suomennetun osan lukemisen jälkeen enää välitä niistä, sillä en koe noiden kahden osan olleen niin tärkeä itse tarinan kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin lähinnä kiinnostunut lukemaan Pendergastin suojatin tarinan, mutta muuten ei olisi niin väliksi. En myöskään loppuvaiheessa enää jaksanut Pendergastin velimaniaa ja toivoisin, että tulevissa osissa palattaisiin taas ns. sarjan juurille kertomaan yksittäisiä tarinoita eikä jauhettaisi tästä pahuuden ilmentymästä eli veljestä. Eli toisaalta ehkä toivoin, että ensimmäiset osat olisivat olleet samankaltaisia kuin pari ensimmäistä suomennettua osaa, mutta täytyy antaa vielä sarjan toiselle suomentamattomalle osalle tilaisuus.

      Poista