maanantai 27. tammikuuta 2014

Blogistanian parhaat kirjat 2013

BLOGISTANIAN FINLANDIA 2013
1. Pauliina Rauhala - Taivaslaulu 3p.
2. Anja Snellman - Pääoma 2p.


BLOGISTANIAN GLOBALIA 2013
1. Marisha Pessel - Yönäytös 3p.
2. Eowyn Ivey - Lumilapsi 2p.
3. Carlos Ruiz Zafon - Marina 1p.


BLOGISTANIAN TIETO 2013
1. Gretchen Ruben - Onnellisuusprojekti 3p.
2. Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeasti 2p.
3. Xinran - Kiinan kadotetut tyttäret 1p.



tiistai 21. tammikuuta 2014

Porto Francon vartija




Ann Rosman
2011 suom. 2013
371 s./Bazar


Rosmanin viime syksynä ilmestynyt Porto Francon vartija yllätti positiivisesti. Luin aikoinaan sarjan aloitusosan ja pidin sitä aika yhdentekevänä tekeleenä. Olin tuolloin tykittänyt menemään Läckbergin kirjoja useammankin ja Rosman tuntuikin vain köyhänmiehen versiolta Läckbergistä. Uumoilin tuolloin, etten jatkossa vaivautuisi tutustumaan Rosmaniin sen paremmin.

Nyt olo on vähän kuin petturilla, olen nimittäin sen verran lojaali Ruotsin jännityskuningattarelle ja yhdelle suosikkikirjailijoista. Mutta kai tässä elämässä voi vähän Rosmanistakin tykätä, vaikka sydän kuuluukin Läckbergille? Oudoksun kyllä edelleen sitä, miten samantyyppinen ainakin Porto Francon vartija on verrattuna Läckbergin tuotantoon. Saaristo ja sen tunnelma, tapahtumat kahdella aikatasolla, koskettava sukutarina läpi vuosisatojen... Aika monta tuttua elementtiä!

Vendelan perhe viettää kesää vapaa-ajan asunnollaan kauniilla saarella. Lomapäiviä varjostaa kuitenkin niin Vendelan pojan ongelmat kuin Vendelan veljen vaimon nihkeä suhtautuminen saaristolomailuun. Voi hyvinkin olla, että tämä on perheen viimeinen kesä saarella, jos asunto aiotaan laittaa myyntiin. Kaiken kukkuraksi retkeilijäjoukko tekee ruumislöydön läheisestä suosta. Mitä Marstrandissa on oikein tapahtunut parisataa vuotta sitten, kun nainen ja vastasyntynyt vauva ovat päätyneet suon uumeniin? 1700-luvun lopulla Marstrandin vapaasatama on ollut kaikkea muuta kuin idyllinen paikka nauttia elämästään. Saaristo on kuhissut vaarallisia merimiehiä, salakuljettajia ja rantarosvoja. Pakkoavioliittoa paennut Agnes kuitenkin tietää, että uusi elämä karkulaisena on mahdollista aloittaa pelkästään vapaasatamassa.

Karuja ihmiskohtaloita, menneen ajan tunnelmaa ja mielenkiintoisia historiallisia faktoja yhdistelevä kirja on viihdyttävää tarinankerrontaa parhaimmillaan. Mielenkiintoinen tuttavuus myös jännityskirjoja vältteleville, sillä tarina on lopulta enemmän vauhdikas lukuromaani kuin puhdas jännitysgenren edustaja. Suosittelen.

Kustantajan esittelysivulle tästä.

Bloggaajakollega ei innostunut tarinasta niin paljon, mutta perustelee hyvin tarinan ongelmakohdat. Kirja-arvioon tästä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Keltainen maailma















Albert Espinosa
2008 suom. 2014
192 s./Bazar


Joskus tulee lukeneeksi kirjan, joka edustaa omaa lukumakua enemmän tai vähemmän täydellisesti. Joskus taas vastaan kävelee melko yhdentekeviä teoksia, joista ei jää juuri lainkaan muistijälkeä. Ja sitten on niitä suorastaan raivostuttavia kirjoja, jotka ärsyttävät ja saavat hakkaamaan päätä seinään. Espinosan Keltainen maailma osui minun kokemanani tuohon viimeiseen kastiin.

Albert Espinosa on espanjalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän sairasti nuorempana syöpää kymmenen vuoden ajan. Häneltä on amputoitu jalka ja poistettu toinen keuhko ja osa maksaa. Keltainen maailma summaa kirjailijan tuntemuksia vuosistaan sairaana, mutta myös hänen elämänkatsomuksensa pääkohtia. Espinosa ei olisi sama ihminen ilman sairauttaan. Kirjan ytimen muodostaa keltaiset ihmiset, jotka ilahduttavat kaikkien meidän elämää hetken verran, tehden siitä astetta paremman.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että on aika kamalaa myöntää, että ei pitänyt niin yhtään jonkun ihmisen sairaskertomuksesta. Tuntuu hieman epäkorrektilta tuntea näin. Ja tuntuu, että olen selityksen velkaa:

1. Turhauduin siihen, että kokonaisuus oli aikamoista sillisalaattia. Toisaalta kirja on olevinaan kertomus syövästä ja siitä miten Espinosa on selviytynyt vaikeista vuosista. Samaan aikaan kuitenkin alleviivataan sitä, että tämä ei ole syöpäkertomus vaan näiden elämänohjeiden avulla kuka tahansa voi selviytyä mistä tahansa ja elää merkityksellistä elämää. Ja siihen soppaan heitetään vielä keltaisten ihmisten fiilistely.

2. Ärsyynnyin siitä, että itsestään selviä asioita esitetään suurina elämäntotuuksina ja ikään kuin Espinosan oivaltamana. Yksinkertaisista asioista jauhetaan sivutolkulla ja saadaan ne kuulostamaan vaikeammilta kuin ne ovatkaan. Kirja on täynnä vähän hölmöjä juttuja, kuten yhdessä kappaleessa kirjailija on ehdottomasti sitä mieltä, että ihmiselle ominaista naurua pitää lähteä muuttamaan ja muokkaamaan, että näin toimimalla löytyy onni. Ja hengitysharjoitusten avulla voi oppia kävelemään eri tavalla ja parin vuoden välein on hyvä vaihtaa kävelytyyliä. Öö, siis mitä?!

3. Lopulta huokailin syvään keltaisten määritelmien parissa. Espinosa on antanut nimen henkilöille, joita meidän jokaisen elämästä ja menneisyydestä löytyy. Elämän aikana tulee kohdattua useampiakin merkityksellisiä ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole seurassamme pitkään, mutta jotka ovat täysin samalla aaltopituudella ja muovaavat elämäämme tai meitä itseämme parempaan suuntaan. Yhteistä keltaisille ihmisille on se, että heistä ei mitä luultavimmin muodostu läheisiä ystäviä eikä heidän poistumistaan elämästä juuri sure. Minunkin elämässäni näitä ihania vierailevia tähtiä on ollut useampikin ja osaan automaattisesti luokitella keltaiseksi tietyt ihmiset elämäni varrelta. Ilahduin, kun tajusin, että vihdoin joku tajuaa tarttua näihin ihmeellisiin ihmisiin ja pääsen nauttimaan hyvistä elämäntarinoista ja oivalluksista. Siinä vaiheessa kun alkoi tulla puhetta siitä, kuinka jokaisen ihmisen elämässä tulee olemaan tasan 23 keltaista ihmistä, ja että olisi hyvä, että näitä ihmisiä kohdatessaan kertoisi heille heidän asemastaan keltaisena, niin metsään meni! Ja Espinosa vielä haluaisi, että koko maailma syleilisi tätä hänen keksimäänsä termiä ja puhuisi näistä erityisistä ihmisistä sillä nimellä. Joo ei.

Suositella en voi tätä kirjaa, mutta olen hyvin kiinnostunut, jos jollakulla on täysin päinvastaiset tuntemukset tästä kirjasta. Espinosan höpinät eivät siis iskeneet, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, jos joku vaikka kirjoittaisi romaanin elämänsä vierailevista tähdistä (en suostu käyttämään termiä keltaiset!), siitä saisi varmasti hienon kertomuksen. Nyt hiljennyn hetkeksi muistelemaan omia elämäni tähtityyppejä.

Kustantajan esittelytekstiin tästä.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän




Riikka Pulkkinen
2014
174 s./Otava


Aika veikeä tämä Riikka Pulkkisen uutuus! Iiris Lempivaaran tarina on ilmestynyt aikaisemmin (vuonna 2010, muistaakseni) jatkokertomuksena Kauneus ja terveys -lehdessä, mutta ilmestyi vasta äskettäin yhtenä niteenä.

Kirjojen Raja ja Totta perusteella olin tehnyt jo tiettyjä olettamuksia kirjailijan tyylistä kirjoittaa ja ilahduin kovasti, kun huomasin Iiris Lempivaaran tarinan olevan jotain ihan muuta ja silti jollain tasolla tuttua Pulkkista. Hänestä on selvästi moneksi ja hyvä jos hän on valmis kokeilemaan eri tyylejä kertoa tarinaa. Varsinkin Totta vetosi minuun, mutta pidin myös todella paljon tästä Iiriksen tarinasta.

Iiris on nuori nainen, jonka elämää ravisuttelee ero pitkäaikaisesta poikaystävästä. Yhtäkkiä sanan "me" tilalle onkin osattava muodostaa sana "minä". Ja kuka Iiris on? Mitä hän elämältä haluaa, kun Aleksi onkin poissa kuvioista? Siitä se seikkailu vasta alkaa!

Kirjassa Riikka Pulkkisen sanojen käyttö lähenteli hämmentävästi lempibändini Scandinavian Music Groupin sanoituksia. Kirjan luettuani olen vakaasti sitä mieltä, että jos Terhi Kokkonen kirjoittaisi laulunsanojen sijaan yhden naisen tarinan, se voisi hyvinkin muistuttaa Iiris Lempivaaran tarinaa. Tunnelma ja kaikki oli niin lähellä SMG:n kappaleiden maailmaa, että suorastaan hihkuin kirjaa aloitellessani. Myöhemmin tarinasta muodostui tavanomaisempi tarina, mutta oikeanlainen tunnelma säilyi kyllä läpi tarinan.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat vakavan asian naamioituna kepeyden viittaan. En ole Iiriksen kanssa samassa elämäntilanteessa, mutta jotain peräti voimaannuttavaa tarinasta voisi löytää oikeassa mielentilassa. Kaikin puolin ihana kirja.

Kustantajan kirjaesittelyyn tästä.

P.S. I hate blogger! Miksi tämä kirottu ohjelma tekee kahden rivin välit, vaikka en ole tasan käynyt mitään asetuksia muuttamassa! Mur!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vaimotesti

Graeme Simsion
2013 suom. 2014
330 s./Otava


Uuden vuoden kunniaksi päädyin lukemaan jotain uutta ja mukavuusalueen ulkopuolella olevaa.

Tarinan keskiössä on elämäänsä minuuttiaikataulun mukaisesti suorittava genetiikan professori Don Tillman, joka on kyllästynyt etsimään vaimoa perinteisin tavoin. Nyt turhanpäiväiset treffi-illat ovat kaukaista menneisyyttä, sillä Don on kehittänyt Vaimotestin, jonka avulla on helppo päästä epäsopivasta vaimomateriaalista eroon ilman kiusallisia kohtaamisia kasvotusten. Asiat eivät kuitenkaan suju täysin Donin suunnitelmien mukaisesti, sillä kuvioihin ilmestyy pian Rosie, joka on täysin mahdoton vaihtoehto elämänkumppaniksi, mutta silti niin kiehtova...

Pyrin välttelemään romanttisia parisuhdekirjoja - olivat ne sitten miten älykkäitä tahansa. Kyseinen genre ei vain mitenkään ota sopiakseen kirjamakuuni. Tästäkään tarinasta en innostunut sen kummemmin, mutta oli se lopulta ihan mukavaa viihdettä uuden vuoden hulinoiden keskellä. Elokuvien saralla olen puolestaan romanttisten komedioiden suurkuluttaja, joten leffana tarina voisi hyvinkin toimia.

Minulle kirjan parasta antia oli Donin New Yorkin matkan kuvaus. Varasimme pari päivää sitten itsekin matkan kyseiseen kaupunkiin, joten matkakirjallisuutta ahmittuani oli hauskaa lukea myös muiden - tässä tapauksessa fiktiivisten henkilöiden - matkakokemuksista. Olen myös yhä enemmän miettinyt omaa elämääni ja mahdollisia pieniä muutoksia, joita haluaisin elämäntapaani liittyen tehdä, joten siinä mielessä Donin elämänmuutokset olivat myös inspiroivaa luettavaa. En silti voi sanoa ihastuneeni kirjaan sen kummemmin. Välipalakirja.

Kustantajan esittelysivulle tästä.

Kirjasta innostuneen kirjabloggaajan arvosteluun tästä.

Kirjallinen maailmanvalloitus - Australia


maanantai 6. tammikuuta 2014

Hakekaa kätilö!





Jennifer Worth
2002 suom. 2012
413 s./Otava


Minulla on raivostuttava toimintamalli koskien kirjan hankintaa: Ostan, fiilistelen ostostani ja laitan sen lopuksi kirjahyllyyn pölyä keräämään edellisten ostosten seuraan. Varsinainen kirjan lukeminen tapahtuu sitten joskus tuntemattomassa tulevaisuudessa. Tänä jouluna onnistuin riuhtomaan itseni irti vanhoista tavoista ja päätin lukea pari viikkoa aikaisemmin hankkimani Hakekaa kätilö -kirjan.

Ensinnäkin pisteet siitä, että tein melko spontaanin kirjaostoksen miettiessäni minkä kirjan haluan antaa itselleni joululahjaksi. Olin toki katsellut kyseistä kirjaa jo melkein vuoden ajan, mutta en ollut koskaan varsinaisesti päättänyt, ostaisinko sitä koskaan itselleni. Lopulta Jennifer Worthin muistelmat oli must-hankinta, sillä kirjan tarinoista tehty tv-sarja on ollut yksi vuoden suurimmista ilonaiheista. Sarjan dvd-versiokin on siis hankittu omiin kokoelmiin muutama viikko sitten. Tänään aion jossain sopivassa välissä nautiskella uusien jaksojen Jouluspesiaalista teekupposen kera.

Tein nuorempana paljonkin sitä, että katsoin hyvän elokuvan ja ahmin samantien kirjaversion, jos elokuva sellaiseen perustui. Mieleen on jäänyt erityisesti Paistetut vihreät tomaatit, The Sleepers - katuvarpuset sekä The Basketball Diaries, joista kaksi ensimmäistä kuuluvat edelleen kaikkien aikojen suosikkeihini sekä elokuvien että kirjojen maailmassa. Vuosiin en ole vastaavaa tehnyt, jostain syystä saman tarinan kertaaminen on tuntunut ajanhaaskaukselta. Olenkin todella iloinen, että tein nyt poikkeuksen ja hankin Hakekaa kätilö -kirjan,sillä sitä oli todella ilo lukea. Tv-sarja on rakennettu erittäin huolellisesti ja uskollisesti kirjan pohjalta, joten mitään uutta kirjaversio ei tarinaan tuonut, mutta kirjan tunnelma sopi jouluun erinomaisesti.

Hakekaa kätilö on Jennifer Worthin muistelmateos hänen nuoruusvuosistaan 1950-luvun East Endissä, jossa tämä työskenteli kätilönä ja aluesairaanhoitajana. Slummimaiset olot kauhistuttivat aluksi nuorta naista, mutta yhteiset ponnistelut Nonnatus Housen nunnien ja muiden kätilöiden kanssa toivat lopulta Jenniferin elämään suuren merkityksen ja elämäntarkoituksen. Muistelmissa kuvataan Lontoon ränsistyneiden alueiden arkea, vaikeita synnytyksiä, Nonnatus Housen elämää ja raskaita elämänkohtaloita. Huonoistakin oloista on kuitenkin mahdollisuus ponnistaa parempaan elämään, joten toivo on vahvasti läsnä jokaisessa elämänkohtalossa.

Suosittelen Hakekaa kätilö -kirjaa kaikille hyvistä ja helposti lähestyttävistä muistelmateoksista pitäville. Ajankuva on kiehtovaa luettavaa kenelle tahansa nyky-yhteiskunnan turvissa elävälle ja erilaiset naiskohtalot koskettavat syvältä.

Kustantajan esittelytekstiin tästä.
Kevään aikana ilmestyvän jatko-osan esittelytekstiin tästä.
Kirjasta ja tv-sarjasta innostuneen blogikollegan arvosteluun tästä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 TOP 10



 
 
Siinä ne nyt sitten on. Vuoden 2013 parhaimmat lukukokemukset.
 
Ihanasti hukassa, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeasti ja Onnellisuusprojekti osuivat tielleni juuri oikeaan aikaan. Ajattelin loppuvuodesta paljonkin kaikenlaisia onnellisuuteen liittyviä asioita, joten nämä kirjat toimivat sekä inspiraation lähteenä, että vertaistukena. Oma onnen lähde ei löydy esimerkiksi reppureissaamisesta, mutta kummasti sellainenkin aihe kirjallisuuden saralla kiinnostaa, kun kaikenlaisia asioita kelailee...
 
Elokuvamuisti ei perusteluita tarvitse. Olen elokuvaihminen, herkistyn helposti valkokankaan ääressä ja Kallio on kolumneillaan päässyt asian ytimeen: miten ihanaa on olla elokuvafani!
 
Pitkä talvi preerialla, The Woman in Black, Marina, Yönäytös ja Lumilapsi puolestaan edustavat kaikki niitä erilaisia ja silti samanlaisia kirjallisuuden tyylejä, jotka tekevät lukuharrastuksesta niin rakkaan minulle. Eli hyvän tarinan imua.
 
Pidän myös väkevistä tarinoista, joista ei välttämättä jää hyvä fiilis. Viides lapsi oli hurjan hieno lukukokemus, jonka jälkeen olo oli todella epämukava.
 
---
 
Kiitos kaikille blogijuttujeni lukijoille vuodesta 2013! Nyt on aika höllentää hieman lukemisen suhteen, joten uusi vuosi olkoon täynnä mainioita, mutta tarkemmalla seulalla valittuja kirjoja. Tänäkin vuonna nautitaan lukemisesta, mutta entistä hitaammalla tahdilla. Ja tämä näkyy jo: luin peräti kahden viikon ajan Hakekaa kätilö -kirjaa, jonka valitsin joululukemiseksi itselleni. Arvio ilmestyy kunhan tässä saan aikaiseksi;)