Kurt Vonnegut
1969 suom. 1970
190 s./Tammi
Tämän kirjan suhteen ei olisi kannattanut jäädä muhimaan kirja-arvion kanssa, tässä vaiheessa ei nimittäin ole juuri mitään sanottavaa kyseisestä teoksesta.
Vonnegutin Teurastamo 5 on tullut vuosien varrella vastaan yhdellä jos toisellakin kirjalistalla, joihin on kerätty kaikkien aikojen lukukokemuksia. Kun Booksy vielä suositteli kirjailijan tuotoksia minulle muutama vuosi takaperin, ajattelin, että nyt ei enää kannata perääntyä.
Pian lukemisen aloitettuani sain kuitenkin huomata poistuneeni kauas mukavuusalueeltani. En oikeastaan pidä sotakirjallisuudesta - on lähestymistapa mikä vain. En myöskään ole sinut satiirien kanssa, vaan tietynlainen komiikka saa minut tilanteesta riippuen ärsyyntymään, pitkästymään tai ahdistumaan. En siis yllättynyt kovinkaan paljon, kun en päässyt tarinan imuun mukaan.
Toisaalta toivon, että olisin antanut kirjalle vähän enemmän laatuaikaa. Aloittelin sitä nimittäin joskus heinäkuun lopulla, ellen jopa aikaisemmin. Lopulta luin sen aktiivisella otteella loppuun syyskuun alussa. Kun muutama viikko sitten jatkoin siitä mihin olin kesän aikana jäänyt, en oikein enää muistanut kuka oli ollut päähenkilön asemassa kirjan alussa ja ketkä olivat niitä henkilöitä, joita päähenkilö muisteli. Osaan suhtautua äärettömän välinpitämättömästikin lukemiini kirjoihin, sillä olisinhan voinut toki selata sivun pari alusta päästäkseni takaisin kärryille, mutta ei niin ei. Porskutin eteenpäin vähän pihalla, olettaen, että kyllä tämä tästä kohta... Toisaalta taas kyseessä ei ole minun mahdollinen lempikirjani, joten oikeasti ihan sama. Tulipahan luettua. Huijaisin vain itseäni, jos lähtisin suunnittelemaan, että sitten joku päivä luen sen vielä uudelleen ja ehkä paremmalla menestyksellä.
Teurastamo 5:een liittyy myös toisenlainen pettymyksen tunne. Kirjan alaotsikkohan on Lasten ristiretki, joten sain nopeasti kehitettyä mielleyhtymiä, joissa yhdistyivät Battle Roayl -elokuvat ja Kärpästen herra. Ja aika metsään mentiin. Se ei tietenkään ole herra Vonnegutin vika.
Itse en tule välttämättä lukemaan suuren amerikkalaisen kirjoja lisää, mutta kysynpähän, kun kiinnostaa: kuuluuko Kurt Vonnegut teidän suosikkikirjailijoihinne? Lempiteokset?
Mieskirjailijoiden 50 kirjaa
Voi ei, onpas kurjaa että tämä ei sinulle kolahtanut! Itse olen vasta aloittelemassa Vonnegutin tuotannon uusintakierrosta. Toistaiseksi tuntuu, että taitaa olla minulle edelleen suosikki, vaikka kieltämättä luen nyt vähän eri tavalla kuin (argh) 25 vuotta sitten.
VastaaPoistaSuosikkia en tosin uskaltaisi nimetä, sillä Vonnegutin kirjat menevät minulta iloisesti sekaisin; samat elementit ja osin henkilötkin risteilevät niissä. Teurastamoa usein kysyttäessä suosittelen siksi, että se on Vonnegutin tunnetuin teos. Heh, onpahan ainakin yleissivistystä siis, vaikkei innostaisikaan. :)
Kiinnostavaa kuulla, että Vonnegut hyödyntää samoja henkilöitä uudelleen ja uudelleen. Yleissivistykselle en koskaan sano ei, siksi kaiken maailman klassikoita on aika kivakin lukea, vaikka tarina ei sitten ihan kolahtaisikaan. No, vielä on sitten se Hilkka Raviola (muistinkohan nimen oikein...) kokeilematta:D
PoistaLäheltä piti - Ravilo se oli. :-)
PoistaEn ole koskaan lukenut Vonnegutia ja nytkin on hieman ristiriitaiset tunteet tämän kirjan osalta. Luin nimittäin jokin aika sitten tästä kehuvan mielipiteen ja kiinnostuin, mutta nyt sitten luin sinun kommenttisi. Hmm, ei tämä onneksi pitkä ole, jos sattuisin joskus kokeilemaan :D
VastaaPoistaMinäkin taisin tämän lainata alunperin lukumaratonia varten, mutta onneksi en siihen lähtenyt takomaan tätä. Raskashan tämä ei tietyllä tavalla ollut, vaikka eipä sodasta kevyttäkään kirjaa saa loihdittua... Itselläni suurin kynnyskysymys taitaa olla se satiirityyli. En muista yhdestäkään satiirista tykänneeni, joten not my cup of tea.
PoistaVoi, minusta tämä oli suorastaan ihastuttava. Vaatii tosiaan sen, että se tietynlainen komiikka uppoaa. Muuta en ole Vonnegutilta muistaakseni lukenut.
VastaaPoista