lauantai 12. tammikuuta 2013

Hiljaiset sillat

Robert James Waller
1992 suom. 1993
168 s./WSOY


Wallerin esikoisromaanin päätyminen myynti- ja arvostelumenestykseksi ei ollut lainkaan itsestäänselvää. SSKK:n version alkusanoista selviää, että suuret kirjakauppaketjut eivät kiinnostuneet kirjailijan teoksesta, mutta pienten kirjakauppojen innostus luotsasi kirjan menestyksen tielle ja arvostetut kirjallisuuslehdet puolestaan julistivat kirjan moderniksi klassikoksi. Myöhemmin tarinan pohjalta tehtiin myös rakastettu elokuvasovitus. Lukijat ovat tehneet pyhiinvaelluksia Iowan silloille ja etsineet kirjasta tuttuja tapahtumapaikkoja. Ja tietenkin lukijoiden keskuudessa on toistunut sama kysymys vuodesta toiseen: onko tarina totta? On suorastaan jännittävää päästä tutustumaan kirjaan, joka on aiheuttanut moista myllerrystä lukijoissa ympäri maailman!

Hiljaiset sillat on tarina keski-ikäisestä Francescasta, joka on päätynyt Italian auringon alta maatalon emännäksi Madisonin piirikuntaan Iowaan, ja Robert L. Kincaidista, joka kiertelee pitkin maailmaa valokuvaamassa. Francesca on jo kauan sitten luopunut haaveistaan, joita nuorena tyttönä elätteli. Elämä ei ole juuri yllätyksiä tarjonnut, yhteiselo aviomiehen kanssa on toverillista, kun suuret tunteet ovat kaikonneet vuosien mittaan. Eräänä kuumana kesäpäivänä Robert saapuu yllättäen maatalon pihaan kysymään opastusta läheiselle sillalle. Tämä valokuvaaja ja kulkuri, joka kutsuu itseään viimeiseksi cowboyksi, herättää Francescassa suuria tunteita ja neljän yhdessä vietetyn päivän aikana roihuaa rakkaus, joka muuttaa molempien elämän lopullisesti. 

Ystäväni ehdotti seuraavaksi yhteiseksi lukuprojektiksi Hiljaiset sillat -kirjaa. En juurikaan välitä rakkaustarinoista, en pyri välttelemään niitä, mutta olen huomannut nauttivani rakkaustarinoista enemmän elokuvaversioina. Tarina ei kuitenkaan ollut minulle tuttu elokuvanakaan, joten suostuin mielelläni lukemaan tämän ihmisissä paljon tunteita herättäneen kirjan. Olinkin hieman harmissani, kun tarinan alku herätti minussa vastenmielisyyttä, sillä jo muutamat sanavalinnat muuttivat kirjan tunnelman harlekiinimaiseksi. Minua häiritsi myös päähenkilöiden tärkeiden luonteenpiirteiden luonnehdinnat, jotka vaikuttivat päälleliimatuilta ja tönköiltä. Robertin runollinen sielu ei vakuuttanut, Francescan älykkyyden olisin toivonut tulevan ilmi muutenkin kuin toiveena, että maalaisyhteisö ymmärtäisi enemmän taidetta. 

Ei kuulosta kovin lupaavalta, eihän? Tarina on kuitenkin kirjoitettu helposti lähestyttävästi ja se kyllä vie mukanaan, kun vauhtiin pääsee. Traaginen ja uhrautuvainen rakkaus on koskettava asia, vaikka tapahtumien keskiössä olisikin ihmisiä, joihin ei usko. Kun itse saa jakaa elämänsä rakkaan henkilön kanssa, ajatus ihmisistä, jotka eivät syystä tai toisesta siihen pysty, surettaa. Myönnän siis vuodattaneeni muutaman kyyneleen tarinan lähestyessä loppuaan. Pieni harmistus kuitenkin on ja pysyy: miksi rivejä tuhlattiin Robertin valokuvausirtaimiston tarkkaan kuvailuun tai auton hansikaslokeron sisältöön, kun paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut uppoutua päähenkilöiden kesken käytyihin keskusteluihin.

Kuinka moni lukijoista on lukenut Hiljaiset sillat? Onko tarina koskettanut teitä? Koetteko rakkausteeman kirjoissa mieluisaksi? Minusta tuntuu, että tarina olisi menettänyt osan harlekiinimäisyyttään, jos olisin lukenut sen englanniksi. Samalla tavalla kuin koen, että esimerkiksi Twilight-sarja on ikään kuin uskottavampi englanniksi, sama kaava olisi voinut toimia tämänkin kirjan kanssa.

So American - Iowa
Avioliittojuonia - Kolmiodraamoja

16 kommenttia:

  1. Luin tämän muistaakseni vuonna 1998 yhden yön aikana ja pillitin miltei koko kirjan läpi. Kosketti siis kovasti. En ole uskaltanut lukea tätä uudestaan. Taidan pelätä löytäväni itsestäni kyynisyyttä, jos kirja ei enää kosketa. Hyvä muisto kirjasta jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on muutama kirja, joiden uudelleenlukemisen suhteen arvon koko ajan, koska pelkään etten liikutu samalla tavalla kuin ensimmäisellä lukukerralla. Niitä teoksia ovat mm. Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka ja Carcaterran Sleepers. Luin Hiljaiset sillat muutamassa päivässä, mutta osaan kuvitella, että lukukokemus on vielä vahvempi kun kirjan lukee kerralla.

      Poista
  2. En ole lukenut ja täytyy myöntää, että en nyt ehkä ole ihan innoissani tätä tavoittelemassakaan. Mutta varmaan olisi mielenkiintoinen kokemus! Minä vähän vierastan rakkausteemaa. Romanttinen lässytys saa minut usein kovin kiukkuiseksi ja kylästyneeksi, mutta jos tarina on muuten hyvä, niin se kestää tuonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle suosittelisin sitten tätä ainakin englanninkielellä luettavaksi (jos luet enkuksi), romantiikka kuulostaa ainakin minun korvaani jotenkin uskottavammalta ja helposti lähestyttävämmältä englanniksi:)

      Poista
  3. Minäkään en ole tätä vielä lukenut, mutta kirja löytyy hyllystäni. pari kertaaolen tämän jo lukupinoon nostanut, mutta muut kirjat ovat vielä menneet edelle. Ehkäpä kuitenkin tämän vuoden aikana...;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oman kirjahyllyn kirous on tuttu juttu täälläkin, kirjat on ja pysyy lukemattomina, vaikka niiden uskoisi olevan tosi hyviäkin. Huoh:)

      Poista
  4. Olen lukenut. Kirja oli minusta aivan kamalaa sentimentaalista tubaa. Juuri sellaista, jota inhoan valtavasti :D

    Luin kirjan, koska ihastuin elokuvaan niin valtavasti. Elokuva on upea! Kaunis ja koskettava. Ja minä harvemmin pidän mistään rakkauselokuvista.
    Ajattelin, että totta hitossa kirja on parempi. Pettymys oli todella karvas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin taitaa riittää romanttinen kirja puolivuosittain. Viime vuonna ilmestynyt Louise & Leon (vai oliko nimet toisinpäin...) oli edellinen romanttinen kirjani, ja vaikka se ei edes ollut älyttömän sentimentaalinen, huokailin jo syvään... :)

      Odotan elokuvilta suuria ja toivon, että osa dialogista olisi kirjoitettu uudelleen, jotta välttyisin naurunpyrskähdyksiltä:)

      Poista
  5. Minä olen lukenut tämän muutamia vuosia sitten. Muistan hyvin tarkasti, missä olen kirjan aloittanut, missä jatkanut lukemista, missä lopettanut. Muistan asennon, jossa kirjaa luin jossain vaiheessa. Ja muistan sen, että itkin kirjaa lukiessa. Jotain taidokasta kirjassa siis on. Yleensä en nimittäin edes aloita tämänkaltaisten kirjojen lukemista.

    Taustaksi on sanottava, että ennen sitä olin nähnyt sivusilmällä joitain kohtia elokuvasta. Sittemmin olen katsonut elokuvan kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan alkusanoissa vihjailtiinkin, että tästä kirjasta liikuttuu miehet ja naiset, vanhat ja nuoret:) Tarina saakin olla aika taidokas, että sen lukutunnelmista muistaa yksityiskohtaisesti jotain. Näin harvemmin käy.

      Poista
  6. Hei,

    Mainitsit joskus aikaisemmin lasten avaruuskirjasta, jossa on luukkuja. Muistatko tarkemmin kirjan tietoja?

    -Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas mysteeri! En löytänyt kirjaa Googlesta, en Googlen kuvahausta. En kirjastojärjestelmän kautta. Outoa! Menen parin päivän päästä töihin, kurkkaan hyllystä, jos sitä vielä olisi valikoimassa/löytyisi työpaikan järjestelmän kautta:D

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Minäkin yritin etsiä, mutta en löytänyt. :)

      -Kaisla

      Poista
    3. Kumma juttu, ei ole vieläkään tärpännyt avaruus-kirjan suhteen. Hetken jo pelkäsin kuvitelleeni koko kirjan, mutta kollegatkin muistavat kyseisen kirjan. Kirjaston tietokannastakaan en sitä avaruusaiheisilla asiasanoilla löytänyt, mutta muutama kikka on vielä takataskussa. Toivotaan, että kirjan nimi löytyy:)

      Poista
  7. Hiljaiset sillat -romaani suomeksi ilmestyttyään arvioitiin maamme päälehdessä Hesarissa erittäin huonoksi ja laskelmoiduksi markkinoinnin professorin tekeleeksi. Ja sitähän se onkin. Miten naiset voivat hurahtaa miehen kirjoittamaan sympaattiseen roskakirjaan vaikkakin varmaan romanttisen koukuttavaan täällä lumisessa pohjolassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se hieman kummastuttaa, tuo hurahtaminen nimittäin. Toisaalta uskon, että ne ihmiset, jotka lukevat todella paljon, näkevät helpommin kirjan puutteet, kun taas ne, jotka lukevat 3 kirjaa vuodessa, saattavat ihastua helpommin tarinaan, kun se on "niin ihana":)

      Poista