Helpolla kysymyksellä mennään tänään(kin). Kirjailija, josta minun kannattaa pysyä erittäin kaukana on Salman Rushdie. Ja kirja, josta aion pysyä kaukana koko loppuelämäni on Keskiyön lapset.
Lukupiirimme valitsi kirjan luku-urakakseen joskus pari vuotta sitten. En muista kuinka moni tämän loppupeleissä luki ja kuinka moni jätti kesken, mutta minä olin onnellinen luovuttaja jo puolentoista sivun jälkeen. Maaginen realismi á la Rushdie ei ole yhtään minun juttuni. Kirjan ensimmäistä sivua lukiessa meinasin menettää järkeni typerien lauseiden takia. En tietenkään muista lauseita enää, mutta ne olivat jotain tyyliin "Hän meni kaivolle ja pimpelipom. Siellä hän näki kauniita lintuja. Linnut tervehtivät häntä pimpimpim..." Naurettavia täytesanoja, joiden takia päätin etten tuhlaa aikaani tähän kirjaan.
Eli kyllä, kirjaa voi inhota jo puolentoista sivun jälkeen. Ja tätä inhoa tulen vaalimaan viimeiseen hengenvetooni asti;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti