torstai 2. joulukuuta 2010

Nenäpäivä


Mikko Rimminen
2010
339 s./Teos


Lyhyestä virsi kaunis: Kirjassa ihmisrakas, mutta yksinäinen Irma huomaa toistuvastiajautuvansa pimpottelemaan vieraiden ihmisten ovikelloja. Irma päättää esiintyä tutkimuskyselijänä, sillä onhan jotain asiaakin oltava, kun norkoilee toisten ovilla. Täällä ei tyttö voisi olla pettyneempi. Odotukset olivat kovat, takakannen perusteella tarina vaikutti mukaansa tempaavalta ja hauskalta. No ei ollut. Buu! Ja olin vielä ehtinyt juuri haastaa itseni lukemaan kaikki Finlandia-palkintoa tavoittelevat kirjat ennen joulua. Ei alkanut kovin vauhdikkaasti tämä projekti.

Aluksi ajattelin, että Rimminen kirjoittaa oivaltavasti: tekstissä tulee jatkuvasti eteen mielenkiintoisia yksityiskohtia ja näkemyksiä ihmisistä ja ympäristöstä. Ajattelin, että on persoonallista käyttää niin paljon hassuja sanoja ("Tattiuduin takkiin ja rupesin hivuttautumaan ovelle.") Sitten ärtymys tuli jäädäkseen. Irma koheltaa minne ikinä meneekin ja se ei vain jaksa naurattaa. Tai ei varmaan pitäisikään naurattaa, mutta silti. Irmalla ei myöskään tunnu olevan kummoisia sosiaalisia taitoja, mikä johtaa siihen, että kirjassa käytetään runsaasti sivutilaa kuvailuun. Se on pidemmän päälle tylsää. Ketä kiinnostaa millainen liikenne Hämeentiellä on joka kerta kun Irma menee siitä ohi, kun tilanne on lähes joka kerta samanlainen: paljon porukkaa, paljon ääniä, likaista ja harmaata. Tietenkin sen kerran, kun Irma onnistuu sanomaan pidemmänkin lauseen niin laatu on päätähuimaavaa: "Onnistuin kakistelemaan että teen kyselytutkimusta, tutkin, tai siis kyselen. Kulutusta. Kulutustottumuksia. Kyselyä. Kyselytutkimusta."

Ja ihan oikeasti. Minä olen ainakin niin järjestelmällinen etten lähtisi esittämään gallup-tutkijaa kysymyksillä, jotka on kirjoitettu ryppyiselle pikkupaperille ja ovat luokkaa "Tykkätkö broilerinmaksasta?". Ei näin Irma, ei näin! Koheltamisesta huolimatta Irma pääsee muutamista ovista kyökin puolelle ja näyttää kohtaavan muitakin yksinäisiä. Minua vain olisi kiinnostanut ne yksinäisten tarinat enemmän kuin Irman non-stop sekoilu. Kehtaako tätä nyt kertoakaan, mutta oman kohokohtani löysin sivulta 251. Rimminen oli huomannut Ridgen salakavalan taidon kasvattaa sänki aina mainostauon aikana, jos kohtalo oli ruvennut potkimaan päähän:)

Minä taisin saada Rimmisestä tarpeekseni tällä erää. Entäs te muut? Onko joku lukenut Rimmistä tai aikomassa lukea? Olen nähnyt junassa lähiaikoina aika monella tyypillä Pussikalja-romaanin, joten ilmeisesti kirjailijalla on tykkääjiäkin. No, itse en kai vain osannut suhtautua kirjaan sen vaatimalla hyväntahtoisuudella...

P.S. En yhtään ihmettele miksi mulla on aina kovat ennakkoluulot suomalaisia kirjoja kohtaan. Tää on niin tätä.

9 kommenttia:

  1. Höh, oon kans aatellu, että Rimminen on hyvä. No, ei voi mitään. Tietty pitää itse ensin lukea, ennen kuin tuomitsen. Pussikaljaromaani on meikäläisen luettava-listalla, joka lyhenee tällä hetkellä hullun tenttimäärän takia pirun lyhyesti. Mutta jossain vaiheessa, jossain vaiheessa... Tsemppiä Finlandia-taistoon ja kiva kun aloitit blogin!

    VastaaPoista
  2. Nonni, sitten menin heti Hesarin nettisivuille ja huomasin, että Rimminen on voittanut sen Finlandian :D

    VastaaPoista
  3. ja kukas se voittikaan! :D repesin kun näin uutiset. :)

    VastaaPoista
  4. just kuulin uutisista, että rimminen oli voittanut finlandian. uutisessa perusteltiin kirjan valintaa sillä, että sen kieli on nokkelaa. sun kommenttien perusteella ei? varmaan on pakko lukea kirja, jotta saan kantaa oman mielipiteeni kekoon(:

    VastaaPoista
  5. Lukekaa kirja ihmeessä itse! Oon ymmärtänyt, että tämä teos varsinkin on jakanut ihmisiä eri leireihin. Kieli oli kyllä nokkelaa, mutta ehkä jotenkin väsyttävää. Kun joka kolmannessa lauseessa on joku kikkailu niin mua henkilökohtaisesti alkoi kyrpimään. Liika on liikaa - mulle.
    Ja mä olin töissä ilmeisesti ihan näkemisen arvoinen, kun kuulin nämä Finlandia-uutiset:)

    VastaaPoista
  6. Älä välitä, en minäkään ymmärrä Finlandia-palkittuja :)
    Uunia jaksoin sisulla lukea n.100 sivua ja siihenkin meni kaksi viikkoa. Ei ole minulle kirjoitettu se kirja. Ja ikinä en muuten ala uunia rakentamaan, jos se on noin pitkäveteistä puuhaa!(voi tosin olla, että muutenkin jäisi väliin)
    Puhdistus oli ihan hyvä, mutta tunnustan sivistymättömyyteni; en ymmärrä tätä kohkaamista. Okei, aihe on ihan tärkeä varmaan joo, mutta puhtaasti kirjana se ei minusta ollut mitenkään valtavan erityinen. Hyvä kirja, lukemisen arvoinen ja ainakin hetkeksi mieleenpainuva, mutta miksi ihmeessä se kerää kaikki mahdolliset palkinnot?
    Nenäpäivää en ole vielä lukenut, palaan asiaan, kun saan sen tehtyä. =)

    VastaaPoista
  7. Uunia en ole jostain syystä edes koskaan harkinnut lukevani, mutta tiedä jos silläkin joku päivä kuitenkin itseäni kiduttaisin. Puhdistus oli jossain vaiheessa jo pakko lukea, kun asikkaat halusi keskustella siitä ja aina oli niin noloa myöntää, ettei ole lukenut sitä. Mutta ei se nyt ihan mun maailmaa ravistellut. Yksi hyvä kirja monien kymmenien muiden joukossa.

    VastaaPoista
  8. Mulla oli kanssa tämä kesken juuri sinä päivänä, kun finlandiaksi valittiin. Olin tosin jättänyt kirjan odottamaan pieneksi aikaa, kun sen lukeminen tökki... Ja musta juuri sen Hämeentien sahaaminen oli kirjan kohokohtia, varsinkin se viimeinen matka, kun stoppasi niin kivaan paikkan.

    Juu, ei tykännyt tämä kanssa.

    VastaaPoista
  9. No, olen vain tyytyväinen, että tämä tuli luettua nyt heti tässä alkuhössötyksessä. Olisi ollut kamalaa säästellä "hyvää kirjaa" spesiaaliin hetkeen ja huomata sitten, millainen pettymys se on. Puhdistuksenkin lukemista säästelin vuoden puolitoista. Se nyt onneksi oli ihan lukemisen arvoinen...

    VastaaPoista